Rakkaus elää

Henkilökohtainen muistokirjoitus Olli Lindholmille

2019.02.14 08:03 Altavastaaja Henkilökohtainen muistokirjoitus Olli Lindholmille

Kun kaikki täällä ovat jo vittuuntuneet kaikkiin Olli Lindholm uutisiin ja ruumiinryöstöön niin ajattelin kuitenkin jakaa uhmaten omat ajatukseni. Voisi tietysti ajatella, että eikö Olli Lindholmin kuolema ole jo taputeltu, mutta asia vaatikin itseltäni hieman sopeutumista. Kaiken kaikkiaan olin samaa mieltä kun yksi journalisti joka sanoi, että ”Yölle voi välillä naureskella - Ollille ei koskaan”. Erona Mattiin on mielestäni se, että Matin urheilusuorituksia ei voi väheksyä, miehelle itselle ehkä vähän hymyillä.
Aluksi kuolema tuntui vain paskalta asialta, nuori mies, hyvässä kunnossa ja paljon tekemistä edessä. Mutta enemmän ajateltuna aloin miettimään asiaa ja mitä Olli on minulle tuonut. Olihan Yö minulle iso bändi. Kun Varietee ilmestyi niin se oli nuoresta lapsesta, ei ehkä edes teini vielä, kova juttu. Luukutin c-kasettia non-stoppina, kävin elämäni ekalla keikalla katsomassa Yötä kotikaupungin lukion salissa ja ostin itselleni niiden live-levyn yhtenä ensimmäisistä vinyyleistäni. Siitä se lähti, satoja vinyylejä, cd-levyjä, keikkoja ja omakin soitto- ja musiikkiharrastus. Olli on osa tätä kaikkea joka sen laittoi liikkeelle.
Ehkä enemmänkin ihastuin Yöhön Hakulisen projektina ja jo Nuorallatanssija levy alkoi Joutsenlaulusta huolimatta tuntumaan tunkkaiselta. Virta vei minua jo eteenpäin pois Ollista. Yö ja Olli jäivät minulle marginaaliin, oudoksi iskelmärock -bändiksi, jossa soitti Olli Lindholm ja hassun näköiset taustamuusikot.
Yö oli minulle bändi jolta saattoi löytyä hyviä biiseja lauluina ja sävellyksinä, mutta sovitukset eivät olleet mun makuun. Intoilin hieman Rakkaus on lumivalkoinen biisistä oikeasti, vaikka sekin olisi parempi hieman tiivistettynä. Laitoin jopa joskus vuosia sitten jonnekin keskustelupalstalle ajatuksen, jossa haluaisin kuulla biisin Suomen futisjoukkueen kannatuslauluna stadionin voimalla laulettuna. Siinä olisi mielestäni samaa potentiaalia kuin You Never Walk Alone biisissä.
Tähän postaukseen lähtölaukauksen antoi Yle Areenasta löytyneet Olli Lindholm memorial tallenteet. Yö ei ehkä sittenkään ollut niin yhdentekevä mullekaan ja Ollin perintö elää minussa ja niin monessa 40-50 vuotiaassa täällä Suomessa vielä, toivottavasti, pitkään.
submitted by Altavastaaja to Suomi [link] [comments]